KESKIVIIKKO 13. SYYSKUUTA
Ilman pukkia hän olisi kuollut.
Florin oli kulkenut kaikki raput ylös ja seissyt näkötornin laella pohjoisella vuorella sinä päivänä kesällä. Valmiina. Hän oli tehnyt valintansa. Hän oli aikonut liittyä omiensa seuraan, ja hän oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuntenut, että tietynlainen sisäinen rauha oli laskeutunut silkasta ajatuksesta.
Lakata jahtaamasta.
Ruokaa.
Majapaikkaa.
Lopettaa alentuminen.
Lopettaa paleleminen.
Ikuinen uni houkutteli.
Jokaisella askeleella ylös korkeaan torniin hän oli tullut yhä varmemmaksi siitä, että toimi oikein. Hän oli katsellut avaraa maisemaa. Kaupunkia, joka levisi alhaalla vuorten välissä. Eteläisen ja pohjoisen, jolla hän parhaillaan oli. Metsää, joka ympäröi kaupunkia, ja merta, joka johti Selångersån-jokeen, j
