LAUANTAI 15. HEINÄKUUTA
Cilla makasi sängyssä ja kuunteli alhaalla keittiössä hääräävää perhettä. Tänään oli hänen vuoronsa nukkua pitkään, ja hän hymyili kuullessaan Henken ja poikien suunnittelevan hänelle yllätystä, vaikkei edes ollut hänen syntymäpäivänsä. Eikö hän ollutkin onnekas? Toki heillä oli ollut raskaita vuosia, ja vielä olisi muutama jäljellä, kunnes kaikki rauhoittuisi ja Henke olisi taas Sundsvallissa, mutta kuitenkin. Juuri nyt hän oli kotona, aurinko paistoi, lapset olivat terveitä ja hänellä oli jonkinlainen käsitys esityksen tilanteesta. Hän venytteli ja kääntyi sitten kyljelleen. Hän huokaisi nähdessään vaatekasan lattialla, mutta ajatteli sen saavan olla siinä, missä olikin. Pian tulisi sateinen päivä, jolloin tarvitsisi jotain hyödyllistä tekemistä. Hän kuuli, että
