TIISTAI 2. TOUKOKUUTA
Ont, det gör ont, men det går, det gör ont en stund på natten men inte på da’n.
Cilla tunsi poskiensa helottavan kellarissa Henken studiossa, jossa hänellä oli koelaulupäivä meneillään. Juuri sillä hetkellä hän ei tiennyt, minne katsoa. Nainen hänen edessään oli ottanut mikkitelineen käteensä ja yritti tanssia samalla lailla kuin Lena PH Melodifestivaleneilla, mutta se näytti aivan erilaiselta hänen vartalollaan. Nainen kirsikanpunaisessa tunikassaan tuijotti Cillaa ja lauloi sellaisilla nuoteilla, joita Cilla ei tiennyt olevan olemassakaan. Eivät ne kuitenkaan olleet ainakaan niitä nuotteja, joita Orup oli miettinyt laulua kirjoittaessaan. Cilla kiemurteli ja antoi naisen jatkaa. Hänellä ei ollut sydäntä keskeyttää. Hän pakotti itsensä hymyilemään kannustavasti ja
