TIISTAI 25. HUHTIKUUTA
Cilla seisoi puhelin kädessään. Uneksiko hän?
Hän tanssi ja hyppi itsekseen keittiössä ja yritti saada Henkeä kiinni koulusta siinä onnistumatta.
Sydän humaltuneena hän käveli sohvan ja ruokapöydän väliä, ulos terassille ja takaisin sohvalle. Hän halusi niin kovasti kertoa jollekin, että työnvälityksessä oli päätetty, että hän saisi starttirahaa kuudeksi kuukaudeksi. Hän ei meinannut itsekään uskoa, että se oli mahdollista, mutta hän tiesi pystyvänsä olemaan vakuuttava, kun hän oikeasti uskoi johonkin. Jos saan starttirahaa, joku toinen saa työni toimituksessa. Silloin kaksi ihmistä saa työn yhden sijaan. Sillä argumentilla hän oli mennyt, ja ilmeisesti se oli toiminut.
Ilo laimeni hiukan, kun hän tajusi, ettei hänellä ollut ketään, kenelle soittaa. Ei ainakaan k
