Vielä sydän lyö

PROLOGI Jos hän nyt epäonnistuisi, tämä jäisi hänen viimeiseksi teokseen. Kädet tärisivät, kun nainen pudotti murskatut tabletit miehen grogilasiin. Ehtisivätpä ne liueta ajoissa ennen kuin mies tulisi keittiöön. Sydän hakkasi niin lujaa, että korvissa soi, ja nainen yritti sekoittaa drinkkiä nopeasti haarukalla. Ääni vihloi korvia. – Miten yhden GT:n tekemiseen voi mennä näin helvetin kauan?! Miehen ääni kaikui olohuoneesta, ja nainen hengitti raskaasti ja kaatoi lasiin vielä tonic-vettä. Paniikki lähestyi, kun nainen näki jauheen kohoavan ylös ja asettuvan juoman pinnalle. Jäitä, onko meillä jäitä? Hiki tihkui otsalla, kun hän kaiveli pakastinta. Hän nosti hernepussia. Ei mitään. Hän avasi seuraavan laatikon ja siellä, kalapuikkojen alla, makasi jääpalapussi. Hän pidätti hengitystään sännätessään takaisin tiskipöydän luo ja nappasi neljä jääpalaa pussista. – Mitä hittoa sinä oikein touhuat? Hän tunsi miehen hengityksen niskassaan, tunsi iskun selässään ja ehti juuri piilottaa jauheen jäähän ennen kuin kääntyi. – Anteeksi, en löytänyt jäitä. – Jäitä! En helvetissä halua lantrata grogia jäillä! – Mutta sehän on ihan lämmintä, luulin, että haluaisit jäitä, nainen yritti sopertaa ja jännitti itseään iskuun valmistautuen. Mies murahti ja tempaisi lasin hänen kädestään niin, että juomaa läikkyi lattialle. Sitten mies palasi olohuoneeseen, istui sohvalle ja otti kaksi suurta kulausta ennen kuin pamautti lasin pöydälle. Entä jos juoma maistui kummalliselta tablettien takia? Hän nojasi seinää vasten keittiössä ja sulki silmänsä hetkeksi, odotti mahdollista reaktiota ennen kuin haki rätin ja kuivasi lattian. Mutta mies ei sanonut mitään. Vaihtoi vain tv-kanavaa. Pikkuinen nukkui, hän katsoi kelloa. Se oli puoli yksitoista, ja he olivat päättäneet, että se tapahtuisi puoli yhdeltä yöllä. – Nettan, etkö kuule, että pikkupirulainen on hereillä?! Kevinin itku saavutti hänen korvansa, ja kyyneleet kohosivat silmiin. Hän kiiruhti makuuhuoneeseen rauhoittelemaan poikaa. Tämän olisi nukahdettava uudelleen, jotta suunnitelma onnistuisi, eikä tämä saisi suututtaa Jonnya. Kevin istui sängyssä pieni pupu sylissään, ja hän tunsi, että pojalla oli korkea kuume. – Tule, rakas, hän kuiskasi, nosti pojan syliinsä ja kantoi mukanaan keittiöön. Poika sylissään hän toisti saman menettelyn kuin hetkeä aiemmin ja sekoitti kuumelääkkeen mehuun sen sijaan, että olisi murskannut unilääkkeet giniin. He palasivat takaisin makuuhuoneeseen, ja Kevin siemaili mehua, kunnes lasi oli tyhjä. Hän luki pojalle, jotta tämä nukahtaisi uudelleen, ja juuri kun hän tunsi pojan pienen kehon muuttuvan raskaaksi, hän kuuli lasin rikkoutuvan olohuoneessa. – Helvetti! Jonny huusi ja osoitti lasin sirpaleita lattialla. – No älä nyt siinä seiso tuijottamassa, Jonny sanoi, ja Nettan säntäsi eteenpäin keräämään lasin palaset lammikosta. Olikohan Jonny ehtinyt saada riittävästi, vai oliko kaikki ollut turhaa? – Teenkö uuden? – Ilman jäitä, Jonny sanoi. Nettan meni keittiöön ja otti esiin pienen muovipussin, joka oli piilossa hänen farkkujensa taskussa. Jauhetta oli enää vähän jäljellä, ja hän yritti ravistella pussin tyhjäksi ennen kuin nopeasti sekoitti uuden grogin. Ilman jäitä. Jauhe kohosi pintaan tälläkin kerralla, mutta huoneessa oli hämärää, ja hän toivoi, ettei Jonny huomaisi mitään. Ojentaessaan lasin hän ei uskaltanut kohdata Jonnyn katsetta. Hän kuivasi lattian ja yritti hiippailla pois huomaamattomasti, ettei häiritsisi tai suututtaisi miestä. Hän kuuli Jonnyn nielaisevan monta kertaa, ja kun hän vilkaisi miestä, hän näki lasin olevan jo puoliksi tyhjä. Jonny joko nukahtaisi, tai sitten yöstä tulisi yhtä helvettiä kaiken sen viinan jälkeen, mitä hän oli juonut. Silloin Jonnyllä oli tapana näyttää kaikista häijyin puoli itsestään. Nettan lukitsi kylpyhuoneen oven ja kääntyi katsomaan itseään peilistä. Hän katseli ruhjeisia kasvojaan kylmässä kajossa. Suuri mustelma vasemman silmän ympärillä ja haljennut huuli. Toivottavasti viimeistä kertaa. Mutta jos yö ei onnistuisi, hän tuskin koskaan enää voisi katsoa peiliin, joten sen oli vain onnistuttava. Jos he vain onnistuisivat pääsemään pois täältä, paluuta ei olisi. Hän hiippaili Kevinin luokse, meni peiton alle vaatteet päällään ja katsoi kelloa yhä uudelleen ja uudelleen. Tunti jäljellä, ja olohuoneessa oli hiljaista. Kuului vain television ääni. Hän pujahti ylös ja raotti ovea. Jonny nukkui istualtaan sohvalla. Taaksepäin nojaten ja suu auki. Nettan tarkkaili miestä hetken, ja heidän yhteiset vuotensa lävähtivät kuin filminauhana hänen silmilleen. Miten siitä oli tullut tällaista? Olisivatko he kohta vihdoin vapaita, Kevin ja hän? Vapaita tästä helvetistä. Aika kului loputtoman hitaasti, eikä hän pystynyt irrottamaan katsettaan kellosta. Sekuntiviisari lähes hypnotisoi hänet. Tik, tak, tik, tak. Hän hiippaili eteiseen ja haki heidän kenkänsä. Hän vilkaisi Jonnya uudelleen, ja tämä istui vieläkin tismalleen samalla lailla kuin hetkeä aiemmin. Hengittikö hän? Ehkä hän oli tappanut miehen? Sisällä makuuhuoneessa hän puki lenkkarit jalkaansa ja tunki Kevinin kengät käsilaukkuunsa. Ne olivat ainoat tavarat, jotka hän uskalsi ottaa mukaansa. Tik, tak, tik, tak. Vielä kymmenen minuuttia. Viimeistä kertaa hän avasi oven ja näki, että Jonny oli vaihtanut asentoa. Mies oli siis elossa. Hän peruutti takaisin makuuhuoneeseen, nosti varovasti Kevinin peittoa ja kääri pojan vilttiin. Vauva kitisi, ja hän hyssytteli hiljaa ja työnsi tutin pojan suuhun ennen kuin nosti tämän varovasti. Poika oli vieläkin lämmin ja kietoi tahmeat kätensä hänen kaulansa ympärille. – No niin, rakas, Nettan kuiskasi. – No niin, kohta kaikki on hyvin. – Pupu! poika sanoi kovaan ääneen. Henki salpautui hetkeksi, ja hän laittoi käden pojan suulle. – Hys, hän kuiskasi. – Äiti hakee pupun. Hän kääntyi hakeakseen pupun lattialta sängyn vierestä. Hän kumartui ja kurotti kättään ylettyäkseen kulahtaneeseen pupunkorvaan.